Pitkä odotus on kohta ohi. Lähdemme Laurin kanssa reilun parin viikon päästä pyöräilemään maailman ympäri.

Ajatus maailman ympäri matkustamisesta on ollut mielessäni jo useita vuosia. Jossain vaiheessa tajusin, että tuon matkan voisi taittaa polkupyörällä. Silloin näkisi oikeasti millasta missäkin on, ja tutustuisi helpommin paikallisiin ihmisiinkin. Aikatauluista tai matkalipuista ei tarvitsisi huolehtia. Aamulla voisi herätä milloin haluaa, edetä kun siltä tuntuu, tai halutessaan voisi levätä paikoillaan vaikka useamman viikon.

Kolme vuotta sitten aloin pyöräilemään hieman pidempiä matkoja. Seuraavana kesänä pyöräilin pari viikkoa Virossa. Sitten pyöräily jäi hetkeksi, kun tuli aika palvella isänmaata. Lauri oli aiemmin kertonut suunnitelmistaan lähteä armeijan jälkeen Eurooppaa kiertämään. Kulkuneuvo vaihtui autosta polkupyöräksi, Laurin kuultua Viron matkastani. Viime kesän seurailin Laurin yli 5000 kilometrin pyörämatkaa kateellisena.

Syksyllä Laurin matkatarinoita kuunnellessa matkakuume vain paheni. Eikä viime matka riittänyt Laurillekaan. Hetken mietittyä päätimme, että seuraana vuonna lähtisimme yhdessä pyöräilemään. Vaikka matkan tarkoitus olisikin elää huoletonta elämää samalla kun tutustuisimme vieraisiin kulttuureihin, niin otimme tavoitteeksi pyöräillä maailman ympäri, kun kerran matkalle lähdetään. Euroopan ollessa molemmille jossain määrin tuttu, päätimme, että lähtisimme aluksi Venäjälle.

Sitten alkoi valmistelu. Säästimme rahaa, suunnittelimme reittiä ja kartoitimme varustetilanteemme. Partioaitta tarjosi meille hankintalistallamme olleet varusteet ja hieman enemmänkin: aurinkokennon, akut, housut, reput, makuualustat, kuoritakit ja -housut, Buffit, pakkauspussit sekä pyörälaukut eteen, taakse ja tangolle. Matkalla kotimme kulkee helsinkiläisen polkupyörävalmistaja Pelagon tyylikkäiden pyörien päällä, jotka meidän pitäisi saada vielä tällä viikolla.

Ollaan jo monilta kuultu, että jos meitä ei ryöstetä Pietariin mennessä, niin jäämme rattijuopon alle Pietarin jälkeen. Jos kumpikaan ei toteudu, niin viimeistään Uralilla karhut syövät meidät, tai näännymme nälkään, kun emme ilman venäjän kielen taitoa saa hankittua ruokaa. Saa nähdä miten käy! Tarkoituksemme on kuitenkin selvitä Mongoliaan ennen kolmen kuukauden Venäjän viisumien umpeutumista.

Kirjoittelemme matkastamme tänne, aina kun ehdimme. Lyhyemmät kuulumisemme voi lukea Facebookista.

”Do not follow where the path may lead. Go instead where there is no path and leave a trail.” – Ralph Waldo Emerson

One Comment

  • Tomi Mäkinen sanoo:

    moi. mukavaa matkaa,oli kiva kuunnella ”töissä” teidän matka suunnitelmasta. odotan innolla jatkokertomuksia matkalta t. lumimies

Leave a Reply