Noniin koitan siis kertoa omat aussi kuulumiset ja kerään pientä alkulämpöä tähän kirjoittamiseen kun kohta matka taas jatkuu.

Lensin siis Singaporesta Australian Gold Coastille kymmenen kuukauden mantereen halki tykittämisen jälkeen. Pakko myöntää, että olin melko loppu ja halusin löytää työn, huilata hetken ja kerätä sitä kuuluisaa, rahaa. Gold Coastilla satoi kaatamalla kun saavuin seitsemän tunnin lennon jälkeen maahan. Kasasin Riston (Pelago pyöräni) puolessatunnissa lentokentän edessä ja juttelin muutaman sanan poliisin kanssa. Kerroin että pyöräilen Brisbaneen ja kyttä siinä muistutteli että muistahan poika käyttää sitä kypärää. Sehän siis jäi jo Venäjällä, koska tuntui liian raskaalta kantaa sitä. Snorklaus välineet laukuistani kuitenkin löytyy aina… Lippis vinossa siis saavuin hieman pohjoisessa olevaan Brisbaneen.

Brisbanen halvimmassa hostellissa kuuntelin öisin itkusta parkuvia reppureissaajia ja päivisin hain hurjana töitä. Kahvilat, baarit, yökerhot, kaikki hylkäsivät minut. Tili alkoi näyttää punaista ja vaikka hostelli oli kaupungin halvin, oli sekin liikaa tililleni. Kuullostaapa dramaattiselta. No, jokatapauksessa rahat alkovat olla hieman lopussa kunnes bongasin unelmatyön: ”Dog caretaker”. Iskin uudella ylikalliilla Vodafonen paikallisella sim-kortilla soiton paikkaan ja he sanoivat, että tulehan poika käymään. Ja, että aiemmin siellä oli ollut suomalainen töissä ja hyvin oli hommansa tehnyt. Poljin siis sinne ja tein vaikutuksen polkupyörämatkallani ja muutaman päivän jälkeen tuli soitto, että paikka on sinun. Täydellistä.

12459815_1007918012598133_1697426437_n

Yksiö maksaa suht hyvässä paikaa täällä noin 220$ audia viikossa joka vastaa 600 euroa kuussa. Minullahan kävi säkä ja pomo tarjosi koira-ranchilta oman pienen kämpän minulle joka kuuluu työhön. Hyvästelin siis ilolla hostelli elämäni ja muutin koirafarmille. Sopimukseeni kuului, että lupaan olla seuraavan kuusi kuukautta töissä joka tuntui oudolta. Se, että tietäisin seuraavan puoli vuotta missä nukun seuraavan yön oli kyllä tervetullutta. Hommathan meni niin mukavasti, että pomo tarjosi jatkoa jatkon perään ja nyt vuoden jälkeen olen vielä täällä.

Ihmiset siis lomille lähtiessään tuo koiransa meille ja me pidetään niistä huolta. Työ on ollut tosi hauskaa. Herään aamulla kello 6 päästämään koko konkkaronkan (noin 15 koiraa)ulos, siivoan kennelit, tarjoan aamupalat ja tarkistan että kaikilla koirilla kaikki on hyvin. Sen jälkeen päivätunnit mulla on vapaata ja illalla ruokin ja ulkoilutan koko porukan uudestaan ja pistän kaikki nukkumaan. Siinä ne päivät, viikot ja kuukaudet on menny lepposesti. Tuossa ku päätettiin, että jään tänne vielä viisumin loppumiseen asti kysyin pientä kahen viikon lomaa, jonka aikana matkustin junalla Sydneystä Perthiin Indian Pacific nimisellä junalla. Hajotus yöt kun tuolissa piti nukkua, mutta muuten helmi reissu maisemineen kaikkineen.

Vähän tällänen väki päivitys tuli tästä, muttä ehkä joku sai tästä jotakin irti. Nyt siis ihan kivat rahat(noin 10 000 australian dollaria) taskussa ja tauko pyöräilystä on antanut jatkamiseen intoa paljon. Täältä lennän tammikuussa Uuteen-Seelantiin, jossa vietän seuraavat muutamat kuukaudet. Antaa kuvien kertoa enemmän.

12459743_1007915849265016_288767921_n

Antti tuli kylään ranchille. Ilmasen aterian toivossa luultavimmin.

12399398_1007918005931467_1608347936_n

Ehkä paras koira ikinä! Tottakai siis meiän Lotan ja Fiian jälkee.

IMG_3817

Gold Coast talvella.

12436153_1007914842598450_1689224953_n

 

12435729_1007914892598445_2053350355_n

Huippu sakki!

12443032_1007915115931756_1639431377_n

Ei muuten huono idea…

12434583_1007918022598132_367808085_n

Wallabeja riesaks asti. Vähän samassa asennossa menny mulla tää aika täällä.

12463441_1007914962598438_1868453342_n

Reissu Australian halki.

12434307_1007915005931767_1764241144_n

Keskellä ei mitään. Yllättävän tuttu tunne.

Leave a Reply