Vietimme Tseljabinskissä kaksi viikkoa. Ensiksi olimme ystävämme Vladimirin luona, jolla oli meille niin paljon ohjelmaa, ettemme ehtineet huoltaa varusteitamme, emmekä levätä tarpeeksi. Menimme kaupungin laidalle pölyisen hiekkatien ja epämääräisten autokorjaamojen takaa löytyneeseen halpaan hotelliin lepäämään. Yhtenä aamuna hotellin kahvilan tarjoilija rohkaistui kysymään mistä me tulimme. Kerroimme olevamme Suomesta. Tarjoilija tiesi meistä. Hän sanoi nähneensä meidät TV:ssä viikkoa aikaisemmin. Me emme tienneet siitä mitään. Ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa kävimme ostamassa kitaran mukaamme. Otimme tavoitteeksi pyöräillä 1000km päähän Omskiin kahdessa viikossa.

Valitsimme hieman pidemmän, mutta rauhallisemman, Shadrinskin ja Ishimin kautta kulkevan tien. Liikennettä oli vähän, eikä kauppoja ja kyliäkään liioin näkynyt. Ensimmäisen ajopäivän jälkeisenä aamuna heräsin otsaani tippuviin vesipisaroihin. Rankkasade tiputti vettä telttani katossa olleesta kipinän tekemästä reijästä. Säätiedotus näytti sadetta ja voimakasta itätuulta koko viikolle. Pakkasimme telttamme sateessa hyttysten piirittäessä meitä. Uralvuorilla maisemiin palanneet metsät alkoivat taas kadota ja tilalle tuli pitkiä peltoja. Illalla sade lakkasi hetkeksi. Käytimme kuivan ajan telttojen kuivatteluun. Kun teltat olivat kuivat sade alkoi taas, ja jatkui seuraavaan aamuun.

Reitillämme oli pieniä kahviloita noin 50km kilometrin välein. Jokaisesta kahvilasta löytyi ainakin borssikeittoa, blinejä, sekä makaronimassaan käärittyjä jauhelihapalleroita eli pelmeneitä. Kaikki annokset tarjoiltiin smetanan kanssa. Ne maksoivat suurin piirtein euron, mutta annokset olivat pieniä, ainakin meille. Tilasimme eräästä kahvilasta molemmille kaikki edellämainitut annokset ja lisäksi otimme ylimääräiset blinit. Omistaja huomasi, että olimme edelleen nälkäisiä ja tarjosi meille itseteurastamastaan naudasta tehtyä lihakeittoa.

Kahden viikon, helpolta kuulostanut, haasteemme alkoi vastatuulessa poljettujen päivien jälkeen tuntua jo haastavalta, mutta pysyimme silti 70km päivävauhdissa. Neljäntenä aamuna pysähdyimme kahvilan näköiseen paikkaan etsimään aamupalaa. Paikasta ei kuitenkaan löytynyt muuta kuin teetä ja grillivartaita. Juttelimme pihalla olleen rekkakuskin kanssa. Hän olisi halunnut ottaa meidät kyytiinsä ja viedä Tyumeniin, lähemmäksi Omskia. Valitsimme kuitenkin vastatuulessa ja vesisateessa pyöräilyn. Etenimme hitaasti. Illallaksi sade lakkasi jälleen. Pistimme teltat kylään, ja aloimme tekemään ruokaa ja soittelemaan kitaraa. Meillä oli seuraa koko illan. Kyläläiset tulivat viereiselle mäen nyppylälle ihmettelemään meitä. Harva kuitenkaan uskalsi tulla lähemmäksi tai kysyä meiltä mitään. Myöhemmin illalla kaksi miestä tuli istuskelemaan nuotiomme ääreen. Emme ehtineet kauaa jutella kun toisen miehen vaimo tuli hakemaan miehet kotiin.

lauri_kitara_nuotio

Ennen Ishimiä satoi jälleen rankasti. Toinen rekka pysähtyi tien varteen ja tarjosi kyytiä Omskiin. Kieltäydyimme tarjouksesta, ja hyvä niin. Puoliltapäivin sade loppui ja viikon kestänyt vastatuuli kääntyi vihdoin myötätuuleksi. Tapasimme bussipysäkillä puolalaisen pyöräilijäpariskunnan, joka oli matkalla Thaimaahan. Joimme teet ja jatkoimme matkaamme yhdessä. Emme ehtineet pitkälle polkea, kun kaksi suomalaista moottoripyöräilijää ohittivat meidät. He huomasivat Laurin pyörästä liehuneen Suomen lipun ja pysähtyivät vaihtamaan kuulumisia. Teroksi ja Antiksi esittäytyneet motoristit olivat ensimmäiset Venäjällä tapaamamme suomalaiset. He olivat matkalla Vladivostokiin. Oli mukava nähdä suomalaisia pitkästä aikaa. Näimme heidät uudelleen myöhemmin illalla kahvilan pihassa. Miehet tarjosivat meille ruoat.

Tuulen kääntymisen jälkeen kiihdytimme tahtiamme. Saavuimme Omskiin etuajassa, 11 päivässä. Viimeisenä päivänä poljimme 140km. Saavuimme hotelliin myöhään illalla. Hotellivirkailija oli ystävällinen, mutta ilmoitti, ettei hotellissa ollut vapaita huoneita. Hotellin vartija alkoi soittelemaan muihin hotelleihin, jos niissä olisi ollut meille tilaa. Ratkaisimme ongelman varaamalla puhelimellani huoneen hotellista. Virkailija oli yllättynyt, kun näytin varausnumeroa, yhtäkkiä heillä olikin vapaita huoneita.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksemme oli polkea Venäjän kautta Mongoliaan, ja sieltä jatkaa Kiinaan. Valitettavasti Venäjän viisumien voimassaoloaika ei riittänyt Mongoliaan. Mongolian sijasta jatkamme Venäjältä Kazakstaniin. Saimme viisumit Kazakstaniin vaivattomasti Omskin Kazakstanin konsulaatista.

Leave a Reply