Uskomatonta vieraanvaraisuutta

11.4.2014

Lähdimme Pietarin hostellista aikaisin aamulla suuntana Mga. Koitimme vielä tiedustella meidän viisumireikisteröinnin tilannetta, mutta vastauksena tuli vain: ”No, not now.”  Ei väkisin. Tavarat ja pyörät siis kahdeksan kerrosta alas, jonka lopputuloksena hapoilla olevat jalat, jo ennen kun päivä oli edes kunnolla alkanut. Pietarista ulos pääsy oli helvettiä. Kaasu pohjassa vastaan ajavat venäläiset kiristivät pinnaa ja hajotusta lisäsi kokkaamamme sardiinien ja kuuden ruplan nuudeleiden mixi. Mutaisten teiden ja haukkuvien koirien johdattelema saavuimme lopulta Mga:han, josta aloimme tiedustella nukkumapaikkaa. Strobovalojen takana seisova keski-ikäinen ravintolan omistaja lupasi meille yösijan yläkerrasta pöytien välistä. Otimme sen ilolla vastaan.

Maksoimme omistajalle herättyämme 800 ruplaa ja kyselimme vielä kahvia juodessamme hyvää reittiä Vologdaan päin. Hän suurilla eleillä kertoi, että Murmanskin tie olisi täydellinen ja rekkoja tykittäisi ohi vain viiden minuutin välein. Emme ottaneet neuvosta kuitenkaan vaaria, vaan ajattelimme oikaista pienempää hiekkatietä pitkin ajatellen sen olevan vielä astetta rauhallisempi. Niinhän se olikin. Tiellä tuli vastaan vain yksi rekka ja sekin oli juuttunut mutaan. Alkoi pikkuhiljaa paljastumaan tien huono kunto. Muutaman polven syvyisen mutalammikon jälken paluuta ei ollut. Puskettiin eteenpäin pienestä lumisateesta huolimatta notskin ääressä välillä lämmitellen. Läpän lennon ja Karl- housujen kurankestävyyden ansiosta selvisimme tästä pyöräilijän painajaisesta, jonka jälkeen jokainen tie ilman puolen metrin syvyistä lammikkoa tuntui juhlalta. Ajoimmekin tällaisia teitä pitkin Putilovoon. Bongasimme paikallisen kaivon, jossa huuhtelimme pois viisivuotiaiden kurassa leikkineiden lookin ja aloimme kysellä nukkumapaikkaa. Suomalainen charmimme ei paljoa auttanut kivikasvoisiin paikallisiin mummoihin, joka kylmän vetisen sään ja väsymyksen lisäksi alkoi hieman hajottamaan. Olimme lähes luovuttamassa kunnes eräs pihaansa hoitamassa olevat Rose ja Viktor taisi sääliä meitä niin paljon, että otti meidät nukkumaan luokseen. Olimme niin helpottuneita, että Spasiba-sana taisi kulua loppuun ensimmäisen tee tarjoilun yhteydessä. Valio tuotteet ja englannin kieliset uutiset saivat olon tuntumaan kotoisaksi ja iltaan mennessä vatsa oli täpötäysi lihapullia ja blinejä. Hypättiin vielä Viktorin Toyotaan ja pariskunta näytti meille Laatokan rannat!
IMG_7249
Hyvin nukutun yön jalkeen oli mukava jatkaa matkaa ja päätimme, että eiköhän hiekkatiet olleet siinä ainakin vähäksi aikaa, joten liityimme Murmansin tielle ja aloimme sotkemaan kohti itää. Etenimme hyvää vauhtia ja aikaisen lähdön ansiosta saavuimme Kolehanevoon hyvissä ajoin. Antin charmi puri täydellisesti ensimmäiseen Suomea fanittavan Tatjana- tädin sydämeen ja ei aikaakaan, kun sauna oli lämmin, pedit pedattu ja ruokavuori edessämme. Ilta vierähti Tatjanan miehen Valerien reittiehdotuksia kuunnellessaja ja maukkaita konvehteja syödessä.
DSC06675
Kaunis aamu koitti ja muutamien kuvien ja haluksien jälkeen oli aika jatkaa. Tie jatkui odotetun hyvänä ja oli korkea aika rasvata aiempina päivinä kovassa rasituksessa olleet ketjut ja kiristää jarrupaloja. Muutaman tietyön ja tauon jälkeen saavuimme Tihviniin, jossa ajattelimme viettää yön. Paikka muistutti jonkin verran kotikaupunkiamme Porvoota jokineen ja kirkkoineen. Tämä Imatran sisarkaupunki oli vielä iltasella täynnä kauniista ilmasta nauttivia ihmisiä, joille taisimme herättää ihmetystä kaikkine tavaroinemme. Meille ihmetystä sen sijaan herätti hotellien törkeät hinnat. Pyörimme Tihvinin keskustassa jonkun aikaa miettien vaihtoehtoja, kunnes kuin tyhjästä luoksemme saapui Andry. Andry kuului Tihvinin pyöräkerhoon ja seurasimme häntä reippaalla vauhdilla läpi kaupungin kerrostaloasunnolle. Pyörät ja tavarat tungettiin hissiin ja ylimmässä kerroksessa meitä odotti mahtava pyöräilyä harrastava perhe ja kaksi häntää heiluttavaa mäyräkoiraa. He tiesivät, mitä pyöräilijät tarvitsevat, joten ei kauan kestänyt kun istuimme kotoisessa keittiössä syömässä kananmunia ja makkaraa. Katselimme vielä illalla heidän retkipyöräily videoita ja ihastelimme heidän omistautumistaan pyöräilyyn.
IMG_7262

Seuraavana aamuna saatiin Andryn johdattama pyöräkierros Tihvinissä, jonka jälkeen hän saattoi meidät ulos kaupungista. Räpsäistiin siinä vielä muutama kuva kohdissa, missä toisen maailmansodan aikaisen Pietarin blokki murtui. Kiireitä oli ollut hirveästi viime päivinä, joten päätimme polkea vähän lyhyemmän matkan Pikalevoon. Tapasimme siellä muutamia pyöräkerhon jäseniä ja saimme kontakteja seuraaviin kaupunkeihin. Viimeiset päivät ovat olleet aivan täyteen pakattuja ja niitä on mukava sulatella rauhassa muutamilla kunnon yöunilla täällä Pikalevossa.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Go top