Lähdimme Pietarin hostellista aikaisin aamulla suuntana Mga. Koitimme vielä tiedustella meidän viisumireikisteröinnin tilannetta, mutta vastauksena tuli vain: ”No, not now.” Ei väkisin. Tavarat ja pyörät siis kahdeksan kerrosta alas, jonka lopputuloksena hapoilla olevat jalat, jo ennen kun päivä oli edes kunnolla alkanut. Pietarista ulos pääsy oli helvettiä. Kaasu pohjassa vastaan ajavat venäläiset kiristivät pinnaa ja hajotusta lisäsi kokkaamamme sardiinien ja kuuden ruplan nuudeleiden mixi. Mutaisten teiden ja haukkuvien koirien johdattelema saavuimme lopulta Mga:han, josta aloimme tiedustella nukkumapaikkaa. Strobovalojen takana seisova keski-ikäinen ravintolan omistaja lupasi meille yösijan yläkerrasta pöytien välistä. Otimme sen ilolla vastaan.
Seuraavana aamuna saatiin Andryn johdattama pyöräkierros Tihvinissä, jonka jälkeen hän saattoi meidät ulos kaupungista. Räpsäistiin siinä vielä muutama kuva kohdissa, missä toisen maailmansodan aikaisen Pietarin blokki murtui. Kiireitä oli ollut hirveästi viime päivinä, joten päätimme polkea vähän lyhyemmän matkan Pikalevoon. Tapasimme siellä muutamia pyöräkerhon jäseniä ja saimme kontakteja seuraaviin kaupunkeihin. Viimeiset päivät ovat olleet aivan täyteen pakattuja ja niitä on mukava sulatella rauhassa muutamilla kunnon yöunilla täällä Pikalevossa.