”Pienen” tauon jälkeen jatkoin siis seikkailua Uudessa-Seelannissa. Huutelin siinä lähtiessä että: ”Helppo maa, helppo reissu tulossa!”, luullen oikeasti, että Uuden-Seelannin halkaisu olisi mitätön suoritus. Ekana päivänä itku kurkussa sateessa ylämäkeen pyörää työntäen hikisenä ja nälkäisenä kävi mielessä ajatus, että olisi ehkä voinut pitää pienempää suuta.

Tällanen reitti. Rapiat 2000 kilsaa tuli poljettua.

Tällanen reitti. Rapiat 2000 kilsaa tuli poljettua.

Lensin siis Australiasta Dunedin nimiseen kaupunkiin itä-rannikolla eteläsaarella aikomuksena polkea pohjoisen Aucklandiin. Hyvinhän se homma tosiaan lähti kun korjasin puhjennutta kumia viiden kilometrin polkemisen jälkeen. Ei miestä puhjennut kumi kuitenkaan haitannut, koska tauon jälkeen puhtia oli, ja mielessä hienot maisemat. Fish & Chipsien avulla hakkasin itseni länsirannikolle, jota paikalliset kutsuvat ”Wet coastiksi”. Pitkiä pätkiä ilman minkäänlaista kylää sateessa ajaen oli kyllä yllättävän rankkaa hommaa. Yöt nukuin siltojen alla rukoillen parempia säitä. Parempia säitä ei Seelanti kuitenkaan halunnut tarjoilla ja kolmantena iltana likomärkänä kylmissäni etsin kuivaa paikkaa laittaa telttani. Enkelin lailla tapasin Duncan nimisen kaverin, joka miettimättä sanoi, että voit nukkua hänen sohvallaan. Duncan oli siinä kokkaamassa ittelleen ruokaa ja ekstempporee antoi kaikki safkat mulle kun näytin kuulemma niin nälkäiseltä. Kuivasin kaikki romppeet ja aamulla täysillä voimilla jatkoin pohjoista kohti. Iso kiitos Duncanille!

Jäätikkö oppaana toimiva Duncan. Lekenda!

Jäätikkö oppaana toimiva Duncan. Lekenda!

Olin Franz Josef nimisellä jäätikkö alueella, jossa sataa siis 400+ päivää vuodesta. Huomasin brittipyöräilijä kaverukset Alin ja Adamin, jotka hajoili kanssa sateeseen. Lyöttäydyin kaverusten kanssa yhteen muutamaksi päiväksi ja poljettiin kolmestaan itsemme ulos sateista. Kaverit matkasi hieman ympäri Kaakkois-Aasiaa, Uutta-Seelantia ja Amerikoita. Siinä kun iltasella kokkailtiin ja vietettiin sitä kuuluisaa leiri elämää, niin huomasin, että homma on kyllä huomattavasti mukavaa kavereiden kanssa.

Ali ja Adam.

Ali ja Adam.

Tiemme erkani kuitenkin päivän kuluttua ja poljin itseni rivakasti eteläsaaren pohjois-kärkeen Pictoniin, jossa sain nukkua Turkulaisen Tommin luona. Tommilla oli suunnitelmissa liftata Singaporesta Suomeen. Oli kyllä hauska taas rupatella suomen kielellä ja juoda bisseä suomalaisittain. Seuraavana päivänä hyppäsin lauttaan, joka vei minut Wellingtoniin, jossa kokosin itteäni etelä saaresta kolme päivää.

Budjetti ei riittänyt sisälle asti.

Budjetti ei riittänyt sisälle asti.

Wellingtonista päätepysäkkiin Aucklandiin on noin 750 kilometriä, jotka kymmenessä päivässä oli aikomus suorittaa. Ehkä hieman suritukseksi meni tosiaan, kun hakkasin suurimmaksi osaksi jotain isoja rekkateitä peläten henkeni edestä. Uuden-Seelannin aurinkokin on ollut lähipäivinä aivan brutaali. Täällä ei myydä alle 40 suojakertoimen aurinkorasvoja. Aattelin kuitenkin, että ei se niin paha voi olla ja otin paidan pois, jonka alta paljastui lakanaa valkoisempi iho. Tunnin siinä ilman paitaa poljin. Nyt koko selkä on ihon vaihdos puuhissa. Selvisin kuitenkin tänne pohjoiseen muutamaa kokemusta rikkaampana.

20160203_144502

Saavuin siis Uuteen-Seelantiin melko takki auki mutta tätä tuulten piiskaamaa, auringon polttamaa, sateiden kastelemaa maata oppii mennessä kunnioittamaan. Luonto vaihtelee täällä kuivista aroista, havupuumetsiin, sademetsiin ja suo alueisiin. Maisemat ovat huikeita joille kännykkäkameran kuva ei anna aina oikeutta.

Vaihdoin makuualustan Helinox Cot Lite retkisänkyyn.

Vaihdoin makuualustan Helinox Cot Lite retkisänkyyn. Ei mitään kaikista huonointa elämää.

Tässä hajoilin vastatuulen takia.

Tässä hajoilin vastatuulen takia.

Jostain syystä sain kuvan että täällä ei hirveästi villisioista digata.

Jostain syystä sain kuvan että täällä ei hirveästi villisioista digata.

Klassinen näkymä Uudessa-Seelannissa.

Klassinen näkymä Uudessa-Seelannissa.

Perus.

Perus.

6 Comments

  • Marianne sanoo:

    Moikka
    Aiotteko mennä yhdessä Etelä Amerikkaan? Olsi ehkä turvallisempaan. On ihan mieletöntä lukea teidän kokemuksia matkasta. Luulenpa, että tämän jälkeen pienet jutut eivät ahdistele. Tesmppiä ja voimia ja enkeleitä turvaamaan matkaa.

    • Antti sanoo:

      Moi Marianne! Mä oon ollut Etelä-Amerikassa marraskuusta lähtien, tällä hetkellä Perussa. Blogipäivityksiä tältäkin mantereelta tulossa lähiaikoina. Lauri ei ole tulossa Etelä-Amerikkaan, mutta meillä on kyllä tarkoitus yhdistää reittimme myöhemmin tänä vuonna. Antti

  • Fani sanoo:

    Vihdoinkin uusia päivityksiä! Oon oottanut kuin kuuta nousevaa. Yrittäkäähän pärjäillä, kirjoitelkaa ja laitelkaa fotoja. Ei se mitään jos matka ei taitu, mut päivitelkää sieltä missä kulloinkin majailette. Thanks!

  • Marianne sanoo:

    Hei,
    Kiitos vastauksestasi. Lauri jäi siis Uuteen seelantiin? Aiotko Pohjois-Amerikkaan? Jään odottelemaan blogi päivityksiä. tsemppiä matkaan kummallekin.

    • Lauri sanoo:

      Terve Marianne! Kävin viettämässä ”lomaa” Japanissa kuukauden ajan ja nyt on aika palata leipätyön pariin täällä Jenkeissä. Olen San Franciscossa, josta lähden kohti Los Angelesia, josta loppujen lopuksi itä-rannikolle. :)

  • Heikki sanoo:

    Ei ole hyvä idea telttailla sillan alla sateella.
    Tuo selvisi itselle pari vuotta sitten kun näin pari reissaajan pakua sillan alla. Itse ajoin kilometri yläjuoksulle ja hieman ylävälle joenreunan soralle.
    Aamiaisen aikaan huomasin ruskeaa vettä joessa jonka pinta oli noussut. Ajoin heti siitä pois ja 20 senttiä oli vettä matalammassa kohtaa tietä. Onneksi pääsin siitä pois ajoissa?
    Turisteilla sillan alla oli huonompi tuuri. Flash flood vei heidän autonsa jokeen mutta hengissä selvisivät!

Leave a Reply